Alkoi pikkuhiljaa kyrpiä tuo oman pyöräni ulkonäkö, sillä pinkki väri ei enää sopinutkaan omaan fengsuihin. Päätin sitten ostaa hieman uutta maalia ja vähän testata miten se maalaaminen sujuu. Eihän se sujunut, joten puolison hälytin apuun, joka sitten auttoi ystävällisesti maalaamaan. Itse kyllä purin sekä hioin osat, jotta maalaaminen helpompaa.
Ainut osa mitä ei voinut maalata oli stonga. Sen punaisuus edelleen minua häiritsee huomattavasti, mutta sen maksaessa melkein sata euroa, niin jätän sen ostamisen myöhemmäksi. Kahvat vaihdoin sentään punaisista hopeisiin, edes hieman auttoi siihen punaisen räiskyvään loistoon. Osat saivat kuivua päivän, jolloin ne alkoi olla kuivat milloin ne pystyi taas laittamaan paikoilleen. Onneksi ne on niin helpot laittaa, että tällainen tohelokin ne osasi jopa laittaa.
Ainut ongelma tuli lokasuojan asentamisessa. Pultit olivat hankalat laittaa ja vesisadekaan ei auttanut asiaan. Olen sen verran jäärä, että minähän laitan sen lokasuojan jos niin päätän, satoi kissoja, mummoja tai vaikka mammutteja taivaalta. Eikun sadetakki niskaan ja eiköhän ukkonenkin päätä tulla jyrinöimään suoraan yläpuolelle. Tähän väliin pieni huomautus, kammoksun sekä pelkään ukkosta, enkä siltikään lopettanut lokarin asentamista.
Viimeisellä olin miltei luovuttamassa, mutta viimeinenkin pultti meni paikoilleen ja sen kiristettyäni voin sanoa, että en ole kuunaan ollut niin hiilenä ja samaan aikaan ylpeä itsestäni. Peukalokin aukesi siinä samassa hötäkässä pienesti, mutta eikös nuo haavat kuulu asiaan, kun moottoriajoneuvoista kyse ja hankalat osat tai paikat laittaa ne. Ja tosiaan, pinkistä gun metal harmaaksi! Ainakin omaa silmää miellyttää enemmän tämä nyt!
Jätä toki kommenttia onko sulla moottoripyärää, mopoa tai vaikka skootteria? Vai ajatko vasta korttia vai aijotko ajaa? Minkälainen olis sun unelmapyörä?
Kaksin aina kaunihimpi
Niin ja arvaas mitä! Mulla on viimein ajoseuraa! Hyvä ystäväni sai vihdoin moottoripyöräkortin ja päästiin hänen kanssa ajamaan kahdestaan ilman meidän puolisoita. Kypäräpuhelimien kautta pidettiin yhteyttä ja vähän kaveri sai omaan pyöräänsä tatsia enemmän ja enemmän mitä pidemmälle ajettiin.
Olin vähän tukena ja turvana, mutta kaveri ajaa tosi hyvin siihen nähden, että juuri sai kortin ja ei ikinä ollut ajanut moottoripyörällä. Hänellä on HD ja itsellä tuo kyykky, ihana kontrasti, kun me kaksi ajeltiin tuolla pitkin kyliä ja harjoteltiin.
Voi sitä naurun ja kikattelun määrää! Oli kyllä upeeta kerrankin päästä ajamaan jonkun kanssa kahden, aurinkokin laski tosi kivasti ja käytiin parissa paikkaa räpsimässä vähän kaverikuviakin!
Nyt kun molemmilla jossain välissä on aikaa, on pakko lähteä kyllä uudemman kerran ajelemaan! Niin terapeuttista ja paljon miellyttävämpää, kun on joku kenen kanssa vaan perseillä menemään. Ollaan muutenkin jokseenkin samanlaisia, joten meidän jutut on myös sitä luokkaa, että oksat pois. Ottakaa tosta muutama kuva, saatte kattoo ku me ollaan aika onnellisia!
Lisää kommentti
Kommentit