"Vaikeudet eivät ole este, ne ovat hidaste sillä matkalla, joka sinun on tarkoitus käydä. Ne eivät kuitenkaan määritä millainen sinä olet, vaan antavat suunnan eteenpäin."

Sundsvikin Oriasemalla järjestetään nyt minun sekä tilan omistajien toimesta Maatilan Joulu tapahtuma, joka on osana omaa näyttötyötäni. Olet erittäin tervetullut osallistumaan Maatilan Jouluun, sekä auttamaan minua saamaan näytöt tehtyä! Autat samalla paikallisia tuottajia sekä tilan omistajia, jos käytät rahaa Joulupuodissa´tai kahvilassa. Yhteyttä voi ottaa minuun tai ilmoituksessa näkyvään henkilöön. 

Niinhän se on, että tänne perämetsään tarvitsee autoonsa valoja, jotta näkee ajaa sekä huomaa liikkuvat eläimet ajoissa. Kolarit täällä suunnalla eläimien kanssa ei ole tavattomia, mutta niitä ei ole sattunut vähään aikaan ainakaan omien tietojeni mukaan. Monethan väittävät, että liikaa autossa valoja, mutta yönäköni ei ole ikinä ollut hyvä, joten itse näen noilla valoilla paremmin kuin ilman niitä tai osaa niistä. Onhan tuo autokin vielä hieno valojen kera, joten itse tykkään kovasti! Jokaiselle valolle kylläkin omat erilliset kytkimet, joilla saa kaikki päälle tai osan vain palamaan jos tahtoo. Kaupungissa noita valoja en käytä koskaan, mutta täällä metsien keskellä napsautan ne aina päälle. En halua sokaistaa muita kanssa-autoilijoita, joten heitäkin olen ajatellut yösokeana ihmisenä. Eikä suurin osa noistakaan valoista ole ostettu tähän autoon, muuta kuin kattovalo. Muut olen ostanut vanhoihin autoihini ja nyt sitten päätin ne laittaa tähän. Kallis tuo setti ei nyt loppupeleissä ollut, ja noilla näkee kyllä todella hyvin. Monet kolarit olen näillä välttynyt eläimien kanssa. Sainhan noista valoista aikaan tiktokissakin ison kohun ja myllerryksen, videoideni yltäen miltei 200k katselukertoja ja muihin 10-60k. Kommenttejakin tuo video jakoi niin puolesta kuin vastaan.  

Ehkä parasta ratsastuksessa on vain olla ja touhuta maasta käsin hevosen kanssa luoden siihen omanlaista sidettä ja luottoa molemmin päin. Varsinkin, kun kyseessä on vanhempi mummoponi, mikä on toiminut kilpakentillä erinomaisesti, on sen kanssa touhuaminen miellyttävää. Rauhallinen, kaikki käy- tyylinen poni on kuin itselle unelmien täyttymys. Ponilla voi mennä selästä tai touhuta maasta käsin. On ikäisekseen kyllä paljon enemmän virtaa kuin olisi olettanut, sillä ikinuorelta vaikuttava poni onkin saanut kunnioitettavat 34-vuotta ikää mittariin, kilometrejäkin on siis siunaantunut paljon. Monesti selässä käydessä ja maastoon lähtiessä vauhtia ei löydy vaan kävellään rauhallisesti ja harkitusti. Pellolla hieman vapaammin saa kävellä pitkillä ohjilla, että katsotaan minne mummo haluaa mennä itse. Paljon teemme pieniä harjoituksia käynnissä, välillä nousen selästä pois ja teemme parit pienet harjoitukset maasta käsin ennen kuin kotimatka alkaa. Kotimatkalla, kuin ihan millä tahansa eläimellä, vauhtia alkaa löytyä enemmän ja joutuu hieman pidättelemään, ettei liian lujaa kuitenkaan mennä. Mahdollisuuksien mukaan aina kuljetaan ruohikolla tien vieressä, jotta kävely olisi kivempaa, ettei kova maa liikaa käy mummon jaloille. Toki tutkimme vielä kotimatkallakin pusikoita ja mummo saattaa jäädä ruohoakin syömään. Kävelylenkin jälkeen saa mummo ansaitsemansa puunauksen ja harjauksen sekä erittäin paljon rakkautta rapsutuksien ja halien muodossa. Ehkä parit porkkanatkin saattaa mummon suuhun eksyä. Saatan välillä jäädä kyllä mummelin kanssa juttelemaan pellolle, mikäli tällä ei ole kiire perimmäiseen nurkkaan syömään ruohoa tai heiniä. 

Olen pitkään ollut ilman ammattia, sillä nuoruudessani en kouluja syystä X ja Y käynyt. Nyt kuitenkin aloitin Merkonomin opinnot keväällä 2019 ja alan olemaan loppusuoralla. Paljoa ei olisi jäljellä, 3 näyttöä ja koulut olisi taputeltu. Olen erittäin ylpeä itsestäni, että olen pystynyt verkko-opintoina käymään koko koulun läpi muutamalla lähipäivällä, jotka olivat pakollisia. Jos olisin nuorempana tällaiseen projektiin lähtenyt, olisi se varmasti jäänyt kesken. Nyt kuitenkin olen niin lähellä finaalia, että heikompiakin hirvittäisi. Minä, saamassa viimein kaiken mahdollisien esteiden jälkeen koulusta paperit ammattiin. Olen tauottanutkin opintojani pidemmän sairaslomani ajan, mutta se teki vain opintojeni kannalta hyvää. Olen jaksanut enemmän panostaa kouluun sekä töihin palattuani, töihin. Selvisinkin 6 lisäkurssista, jotka minulle viime metreillä laitettiin, kun koulujen alussa niitä ei minulle jostain syystä oltu laitettu, vaikka pakollisia olivatkin. Luulin pidemmän aikaa, ettei minusta ole tähän, mutta aivan ihanan tukijoukon ansiosta olen nyt selvinyt tähän pisteeseen saakka. Harmittaahan se, etten tälle vuodelle papereita saa, mutta ymmärrettävää on se, ettei työpaikalla joulun lähestyessä ole pomoilla tai minun valvojallani aikaa katsoa näyttöjä läpi. Olenkin miettinyt, josko tekisin näytöt toisaalla, mutta siitäkin pitäisi keskustella opettajan sekä pomoni kanssa. Monta markkinointiin liittyvää mahdollista mainosta olisi tekeillä muutenkin, perhesuhteiden vuoksi, joten niistä tulisi näyttöä markkinointiin myös. Uusin tavoitteeni siis olisi saada paperit mahdollisimman aikaisessa vaiheessa vuonna 2023. Paljon tähän on panostettu ja tulen panostamaankin, että saan koulut kunnialla loppuun. Olen kyllä ylpeä siitä, että minulla pian on ammatti. Olen aina ollut hieman sellainen, että koulut olivat minulle vain yksi hailee, eikä kiinnostusta koulunkäyntiin ollut. Nyt numerotkin näyttävät eri tarinaa, sillä miltei kaikista pakollisista tullut 5, 4 tai 3. Jos et tiennyt vielä niin 5 on ammattikoulussa paras arvosana ja 1 huonoin. Keskiarvokin on 4, eli minusta tuli se vihaamani hikke, vaikka nyt se tuntuukin aika hyvältä. 

Tuossa ennen töihin paluuta olikin yksi ilta pihalla vastassa palju, joka oli jo lämpenemässä! Pari kertaa olen paljussa käynyt, mutta se on ollut ystäväpariskunnalla. Nyt se oli tuossa omassa pihassa ja voi kun tämän tytön suu meni aivan messingille. Yleensä saa toivoa vaan vuokraavansa paljun, mutta nyt sellainen oli vuokrattu ja juomatkin kylmässä. Ihana tuijotella vain hevosia ja nauttia lämpimästä paljusta sekä saunasta! Tää oli kyllä ihan puolisoni vanhempien hemmotteluhetki, mutta jokainen sai maistaa siitä osansa. Ihanaa, että myös kiireisimmätkin perheenjäsenet ottivat aikansa paljussa ja nauttivat hetken rauhasta sekä vain paikallaan olosta, sen oli kyllä ansainneet! Kyllä tuolla tuli lilluttua melkein tunti ja juotua parit juomatkin. Oli ihanaa itsekin vain unohtaa hetkeksi kaikki stressi töihinpaluusta sekä kelan kanssa painimisesta. Pystyi katsomaan hevosia ja rauhoittumaan siihen omaan pieneen zen kuplaan. Töihin paluu oli tämän jälkeen jopa odotettua! Pystyi nollaamaan kaikki hetkeksi ja unohtamaan sekä sivuuttamaan kaiken stressin pois. Saman viikon sunnuntaina, päivää ennen töiden alkua kävimme puolison kanssa vielä kalastamassa, aivan upea auringonlasku sekä ilma. 

Siis ensimäinen kerta, kun päätän kaverini kanssa lähteä etsimään ajovarusteita ihan kivijalkakaupasta. Yleensä kaikki tulee tilattua tai haettua motonetistä, jossa todella surkea valikoima. Mutta omaksi yllätyksekseni, löytyi vaikka ja mitä sekä tosi läheltäkin vielä. Ihania ajovaatteita ja kypäriä, joita kuolasin, mutta ihan himppasen vaan liian tyyriitä. Itsellähän olisi kyllä aika vaihtaa varusteet, sillä suurin osa liian pieniä tai sitten niitä ei ole. Kypärä on vähän liian iso, kun pyörii päässä, joten se on ehkä ainut mitä pitää ostaa pienempi koko. Olen ehkä aavistuksen pyöristynyt tässä moottoripyöräkortin saamisen jälkeen. Onneksi puolison ajohousut menee itselle, niin voin niitä käyttää huoletta, mutta omat ovat aina kuitenkin omat. 

Alkoi pikkuhiljaa kyrpiä tuo oman pyöräni ulkonäkö, sillä pinkki väri ei enää sopinutkaan omaan fengsuihin. Päätin sitten ostaa hieman uutta maalia ja vähän testata miten se maalaaminen sujuu. Eihän se sujunut, joten puolison hälytin apuun, joka sitten auttoi ystävällisesti maalaamaan. Itse kyllä purin sekä hioin osat, jotta maalaaminen helpompaa. Ainut osa mitä ei voinut maalata oli stonga. Sen punaisuus edelleen minua häiritsee huomattavasti, mutta sen maksaessa melkein sata euroa, niin jätän sen ostamisen myöhemmäksi. Kahvat vaihdoin sentään punaisista hopeisiin, edes hieman auttoi siihen punaisen räiskyvään loistoon. Osat saivat kuivua päivän, jolloin ne alkoi olla kuivat milloin ne pystyi taas laittamaan paikoilleen. Onneksi ne on niin helpot laittaa, että tällainen tohelokin ne osasi jopa laittaa. 

On ollut taas jäätävän pitkä tauko, kun olen mitään postaillut. Rakentaminen, hevostallin hoitaminen sekä omat muut kiireet vieneet aikaani. Olen pahoillani, pidemmästä tauosta, mutta otetaanpas tähän väliin vähän kuulumisia! Aloitin siis melkein 8 kuukauden sairasloman jälkeen taas työt, olin odottanut sitä jo jonkin aikaa, sillä tiesin haluavani palata. Oloni oli paljon parempi kuin aiemmin ja minulla riitti puhtiakin erittäin paljon. Olin varma, että nyt on hyvä aika palata ja muistutella jälleen mieleen mitähän siellä töissä on aikoinaan tullut opittua. Olen nykyään osasairauspäivärahalla, tunteja vähennetysti ja minulla parin kuukauden ajalle sovittu pehmeämpi lasku töihin. Ajatus oli, että 01.08. palaisin töihin ja olisin kaksi päivää viikossa sen 8 tuntia. Siitä seuraava kuukausi sitten kolme päivää viikossa se sama kahdeksan tuntia. Ei paha lasku pitkän sairasloman päätteeksi. Kuitenkin omia vuorolistoja katsellessani, minulle olikin merkattu pitämätön kesäloma heti kahden päivän jälkeen, joten voin sanoa, että harmitti. Puolisokin sanoi ettei ole kuunaan nähnyt yhtä kiukkuista tai ärtynyttä ihmistä, jos tämä pääsisi kesälomalle. Olin siinä uskossa, että olisi voinut jakaa kesäloman myöhemmäksi, mutta ei voinut. Turhauttaa olla jälleen vielä lomalla, kun kelan kanssa joutuu jälleen tappelemaan noiden sopimuksien sekä rahojen kanssa. Ehkä tämä tästä vielä hymyksi muuttuu, kun saa asiat järjestykseen ja ylimääräisen rahastressin pois. 

Meillähän oli tässä vielä välissä minun ja paremman puoliskon vuosipäiväkin! Niin se vaan aika menee kuin siivillä! Neljä ihanaa vuotta jo takana ja toivottavasti monta hyvää vuotta vielä edessä. Olen kyllä niin onnellinen siitä, että miten joku ihminen voi rakastaa niin pyytettömästi ja aidosti jotakuta, jos omat entiset kokemukset ovat olleet vähän raastavia. Kukaan ei ollut kuunaan kohdellut minua kuin prinsessaa tai edes kuin toista ihmistä, yleensä joko käytettiin jollain tapaa hyväksi ja lempattiin jos ei saatu mitä haluttiin. Tämä mies on kuitenkin niin erilainen, vaikka minun kanssa melkein samanlainen. Niin paljon yhteisiä inside juttuja kerkesi tulla jo melkein heti alkumetreillä, ettei loppua näkynyt. Tuntui kuin oltais tunnettu aina eikä tuon komean puoliskon kanssa tarvinnut pelätä sanomisia tai esittää mitään. Pystyin olla aidosti minä, päästä vähän vialla, paskalla huumorilla varusteltuna, moottoriajoneuvot kiinnosti ja kiinnostaa edelleen, sekä täysin yllytyshullu ja rämäpää. Yhdessä meistä tuli supertiimi, meinaan superlapselliset! Naurulle ei ikinä tullut loppua ja molemmat tajusi puolin ja toisin vitsejä, joita kummankaan osa muista kavereista ei edes tajunnut. 

Joillekin tästä tulee mieleen vain isot veneet, joissa isot tilat kannen alla jossa koirat voi olla päivän ajan. Meillä koirat kyllä pääsee mukaan veneeseen, jossa niillä hihnat joissa ne on kiinni, etteivät hyppää laidan yli. Molemmat nauttii olla kyydissä ja tuulettaa vaikka korvia tai nauttia meren tuoksuista. Omineen ne hyppää veneeseen laiturilta ja veneestä pois, eikä tarvitse juuri muuta apua, kuin pitää venettä paikallaan sen aikaa, kun koirat kulkevat omalle paikalleen. Ensimäinen kerta tosin, kun kumpikaan on isomman paatin kyydissä, jossa tehokas perämoottori. Aiemmat veneet kulkeneet hitaasti lipumalla tai pienellä pintakaasulla. Vakaan rungon ansiosta koiratkaan ei pelkää veneen keikkumista, sillä se ei keiku, vaikka kuinka yrittäisi. Justiina oli aluksi vähän epävarma, että mikä juttu, kun vettä lensi laitoja vasten kovemmassa vauhdissa. Äkkiä se asettui nauttimaan ja tuulettamaan korviaan. Karan nenä taas kävi enemmän kuin rannassa, koko ajan uusia hajuja ja asioita mitä tutkia. Eikä kyllä mennyt kauaa, kun tuli niin lämmin veneessä, että oli pidettävä pieni uintitauko. Eikun vene rantaan ja Kara tuttuun tapaansa heti uimaan. Onneksi mentiin saareen, jossa Justiina aiemminkin ollut irti sillä ei tykkää uida juurikaan, mutta eiköhän sillä hetkellä se lähde uimaan rannasta vastarannalla olevaa venettä kohti. 

Ensiksi haluan pahoitella omaa vähäistä kirjoitustahtia. Ollut tässä juhannuksen jälkeen hyvin paljon kaikennäköistä pientä puuhattavaa, joten toivotaan tämän tahdin tästä vielä kiristyvän! Olkaa kärsivällisiä! Kolme viikkoa sitten oli juhannus, jota lähdimme viettämään mökille sekä vanhempieni luo! Ihanaa oli pitkästä aikaa päästä nauttimaan savolaisten antimista ja mökkielämästä, kun ei tarvinnut tehdä juuri mitään, olla ja nauttia vain! Tavalliseen tapaan, olihan se pakko kyllä käydä avaamassa virallisesti kesäkausi Lippakioskilla, josta saa aina niin hyvät pehmikset, ettei kyllä muualta saa. Koko ikäni lippakioskilla kesäkauden käynyt avaamassa ja pitihän se perinteitä pitää yllä. Ja laurikaisen lihalörtsyt on aina pakko käydä hakemassa jostain, lapsuuden herkkuruoka! Meidän reissu ei tällä kertaa ollut kovin pitkä, mutta muutamassa päivässä kerkesi olla pari yötä mökillä ja pari yötä vielä äidin luona. Harvinaista tässä oli kyllä se, ettei äiti ollut kotona ja ei tullut juotua hirveämmin. Vaikka oli juhannus ja oltiin mökillä pitämässä kivaa, mutta koko se juhlimiseen käytettävä aika taisi aika nopeasti vierähtää vesillä kalastaen. Minä, parempi puolisko sekä pikkuveli tykätään kalastaa, joten mikä sen parempi kuin viettää juhannus vesillä, auringon laskematta ja ilman ollessa lämmin. Olin kyllä ihan varma, että mitään sieltä ei tulisi, mutta kyllähän sieltä parit kalat tuli. Ei kylläkään minulle, pikkuveljelle kaikki. Jos et tiennyt, niin olen aika kilpailuhenkinen, suutun yllättävän helposti jos joku muu saa esim vain kalaa ja minä en yhtään. Onneksi sauna, järvessä pulikointi ja todella hyvä ruoka parantaa pahemmankin murjottajan. Neljän päivän reissu jäi kyllä liian lyhyeen.