Ehkä parasta ratsastuksessa on vain olla ja touhuta maasta käsin hevosen kanssa luoden siihen omanlaista sidettä ja luottoa molemmin päin. Varsinkin, kun kyseessä on vanhempi mummoponi, mikä on toiminut kilpakentillä erinomaisesti, on sen kanssa touhuaminen miellyttävää. Rauhallinen, kaikki käy- tyylinen poni on kuin itselle unelmien täyttymys. 

Ponilla voi mennä selästä tai touhuta maasta käsin. On ikäisekseen kyllä paljon enemmän virtaa kuin olisi olettanut, sillä ikinuorelta vaikuttava poni onkin saanut kunnioitettavat 34-vuotta ikää mittariin, kilometrejäkin on siis siunaantunut paljon. Monesti selässä käydessä ja maastoon lähtiessä vauhtia ei löydy vaan kävellään rauhallisesti ja harkitusti. 

Pellolla hieman vapaammin saa kävellä pitkillä ohjilla, että katsotaan minne mummo haluaa mennä itse. Paljon teemme pieniä harjoituksia käynnissä, välillä nousen selästä pois ja teemme parit pienet harjoitukset maasta käsin ennen kuin kotimatka alkaa. Kotimatkalla, kuin ihan millä tahansa eläimellä, vauhtia alkaa löytyä enemmän ja joutuu hieman pidättelemään, ettei liian lujaa kuitenkaan mennä. 

Mahdollisuuksien mukaan aina kuljetaan ruohikolla tien vieressä, jotta kävely olisi kivempaa, ettei kova maa liikaa käy mummon jaloille. Toki tutkimme vielä kotimatkallakin pusikoita ja mummo saattaa jäädä ruohoakin syömään. Kävelylenkin jälkeen saa mummo ansaitsemansa puunauksen ja harjauksen sekä erittäin paljon rakkautta rapsutuksien ja halien muodossa. Ehkä parit porkkanatkin saattaa mummon suuhun eksyä. 

Saatan välillä jäädä kyllä mummelin kanssa juttelemaan pellolle, mikäli tällä ei ole kiire perimmäiseen nurkkaan syömään ruohoa tai heiniä.