Vaikeaa lähteä kirjoittamaan tätä, en tiedä mistä aloitaa. Olen aika pitkälti elämäni alkuvaiheissa möhlinyt päätöksissäni aika paljon. Olen tehnyt valintoja joista en ole ylpeä tai en olisi välttämättä tehnyt jos olisin nuorena ja naiivina tiennyt niiden seuraukset. Minä olen juossut todella monien erilaisten kaverien mukana, tietämättä juuri keitä he ovat tai mitkä olivat heidän aikeensa saati mitä he olivat tehneet aiemmin. Itse olin todella menevä eikä mistään säännöistä tai muistakaan ohjenuorista tullut pidettyä juuri lainkaan kiinni. Voisinko sanoa, että olen kokenut oman alkuelämäni aikana niin paljon asioita, että voisin niistä kirjoittaa jo parikin kirjaa. Osa karuja ja osa ei niin hirveitä, mutta silti epämukavia. Perheemme on ollut hieman rikkinäinen, mutta minulla on aivan mahtava äiti, joka on pitänyt koko pakan kasassa!

Menetin yhdessä vaiheessa yhteydet pariin sisarukseenkin omien töppäilyjeni takia, mikä kaduttaa edelleen niin vietävästi, sillä katsoessani miten läheisiä he ovat muiden sisarusten kanssa, jään helposti ulkopuolelle ja tunnen välillä etten kuuluisi perheeseen. Kuitenkin pikkuhiljaa on välejä lämmitelty, muttei siltikään varmaan koskaan tule olemaan samanlaista sisarussuhdetta kuin muilla on toisiinsa. Tottakai rakastan jokaista sisarustani yhtä lailla, kuten vanhempiakin, mutta silti ulkopuolelle jääminen on sellainen asia jota tunnen miltei, joka kerran kuullessani sisaruksistani tai vanhemmistani. Asun itse muutaman tunnin ajomatkan päässä kotoa, joten jokapäiväiset tai edes viikottaiset vierailut eivät onnistu, jotka osaksi taas harmittaa. 

Olen ollut huonoissa parisuhteissa elämäni aikana aika paljon, minua on kohdeltu väärin tai olen joutunut turvautumaan poliiseihin, lähestymiskieltoihin tai käräjäoikeuteen. Tällä hetkellä minulla on kyllä aivan upea avopuoliso, joka kohtelee minua oikein. Olen erittäin kiitollinen siitä, mihin pisteeseen tuo parempi puolisko on minut saanut. Olin rahaton, vailla työpaikkaa, asunnoton sekä pelkäsin oman henkeni puolesta. Nyt olen työssäkäyvä, minulla on oma auto, moottoripyörä, aivan ihanat koirat sekä paikka jossa asua. Eikä pidä tietenkään tuota parempaa puoliskoa ja hänen sukuaan unohtaa, joka tukenut paljon eri elämänvaiheissa. Nyt tosin olen ollut pidemmällä sairaslomalla ja loppu häämöttää, joten pian pääsee palaamaan työelämään takaisin. 

Siitä päästäänkin siihen, miksi olen sairaslomalla? Moni ei tätä tiennyt, eikä varmaan tule tietämäänkään, mutta sairastan vaikeaa masennusta ja olen sitä sairastanut joulusta asti. Sain tapella itselleni apua hyvinkin pitkään, ennen kuin sain parin kuukauden tappelun jälkeen oikean diagnoosin, enkä vain epäilyjä. Oloni kerkesi huonontua paljonkin, mutta siitä avaan enemmän seuraavassa postauksessa. Pikkuhiljaa tästä ollaan taaperrettu eteenpäin kuin tikku paskassa, hitaasti mutta varmasti. Tähän jaksoon on mahtunut paljon: en jaksa, ei huvita, jätä mut rauhaan, ei ole nälkä tai en mä enää halua. Nyt kuitenkin on alkanut pikkuhiljaa elämäkin voittaa ja pian pääsee jatkamaan töitä! Tosin vielä on hyvä edetä rauhaksiin, mutta hiljaa hyvä tulee.