Aina saa kyllä paljon katseita, kun tykkään touhuta pärrien ja autojen parissa. Jotkut kyllä sanoo, miksen menisi alalle töihin, mutta siinäkin on sellainen mutta, ettei tuolla alalla paljoa työllisty. Vaaditaan 15 vuoden kokemus heti valmistuttua ja tosi nihkeää porukkaa meinaa olla naisia kohtaan. Parikin tuttua käynyt pyörähtämässä alalla, muttei ole ollut heille mieluinen paikka sukupuolisyrjinnän takia. Mutta sitten toisaalta, koen itselle mieluisaksi juurikin moottoriajoneuvot, kulki ne kahdella, kolmella tai neljällä renkaalla.

Itsellä tämä kaikki mielenkiinto lähti ihan vaan ajokortista, jonka itse maksoin alusta loppuun. Ostin jopa autonkin ennen kortin hankkimista ihan omasta pussista, vaikkei siihen aikaan, kun korttia ajoin ollut rahaa kuin rosvopäälliköllä. Eikä tosin ole nytkään, mutta hieman paremmin tulee toimeen. Olen aina tykännyt enemmän poikien asioista, loistin nuorena liikunnassa ja uinnistakin vedin parit mitalit kisoista. Polkupyörälläkin tuli ajettua joka paikkaan, eikä liikunnasta ollut puutetta. Ehkä polkupyörä ja skootteriajoista tullut itselle joku pieni kolkutus takaraivoon, että pitäisi päästä ajamaan moottoripyörällä vielä jonain päivänä.

Niinhän minä myös tein. Kolme vuotta sitten ajattelin, etten minä osaa ajaa sellaisella isolla ja painavalla maanteiden pikasukkulalla. En ollut kuunaan ajanut vaihteisella mopolla saatikka kevytmoottoripyörällä. Onneksi parempi puolisko osasi minua ohjeistaa ja ostettiin mulle oma pieni kevari. Harjoittelin sillä monta viikkoa suljetulla alueella valvotusti ajamaan ja kokeilin vaihteiden vaihtoa. Hankalaa se oli ja monta kertaa meinasin itkien heivata kaikki ajokamat vain perimpään kaapin nurkkaan ja luovuttaa. Autokoulun setäihminen oli kyllä ihana ja malttoi kuunnella minun valitukset ja vuodatukset, kun ei vaan tule mitään tästä ajamisesta ja pelotti kaikki käsittelykokeen väistöt. Monta kertaa hinkattiin ja hangattiin kaikki käsittelykokeeseen tulevat asiat ja kyllä ne vain onnistui lopulta.

Teoria ensimäisellä läpi, siihen oli kyllä luettu paljon ja miltei virheittä pääsin läpi! Inssi ja käsittelykoe oli vielä ja niitä jännitin enemmän kuin pystyin kuvittelemaan. Molemmat jouduin uusimaan, inssin vedin liian tarkasti, josta inssisetä sakotti uusinnalla. Käsittelykokeen sain toisella kerralla vedettyä virheittä. Inssin ajamisesta, ennen sen läpi menoa on pakko sanoa sen verran, ettei sää ollut mitenkään otollinen. Ukkosmyrsky tuli juuri sopivasti päälle, kun lähdimme ajamaan inssiä ja minä kammoksun sekä pelkään ukkosta. Satoi kaatamalla vettä, salamat valaisivat synkän taivaan sekä jyrinä kuuli kypärän sisään asti. Toivoin vain, että inssi olisi pian ohi ja pääsisin nuolemaan haavojani kotiin ilman korttia. Ajoimme viimein takaisin katsastusasemalle ja inssisetä kysyi mitä mieltä minä olin ajosta. Sanoin, että yksi risteys tuotti harmeja, mutta muutoin omasta mielestäni ihan hyvin.

"Huomasin saman, mutta nyt meni paremmin. Kirjoitan sulle tän kortin niin pääset nauttimaan sun kortista." Olin ihan, että nyt mä vihdoin tein sen! Mulla on moottoripyöräkortti, tosin A2, mutta silti moottoripyöräkortti! Vielä pitäisi korottaa se isoon A:han, mutta sillä ei onneksi ole vielä kiire. CBR, kevari lähti miltei heti kortin saatuani uudelle omistajalle ja tilalle ostin omaa silmää miellyttävän moottoripyörän, Kawasakin. Ja moottoripyöräilyyn kuten autoiluunkin kuuluu nimetä oma kulkine, niin entinen totteli nimeä Seppo, mutta uudempi käyttää nimeä Kalevi Yrjänä II. Nyt olen noin parikymmentätuhatta kilometriä ajanut tuolla Kalevilla pariin vuoteen, ja on se vaan kyllä terapeuttista ajella! Ensi postauksessa perehdytään ehkä hieman enempi muihin harrastuksiin tai vaikka autoihin, joita muutama minulla tässä ajan saatossa ollut. Kertokaa toki, mistä haluaisitte kuulla lisää!